sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Sosiaalinen media – ilmiö vai kupla?

Suhtautuminen sosiaaliseen mediaan työyhteisön sisällä vaihtelee laidasta laitaan. Yleisesti katsoen työnjohto ja työnantaja ovat sen käyttöä vastaan, kun taas työntekijät pitävät sen käyttöä harmittomana. Sosiaalinen media on kuitenkin ilmiö, josta kaikki puhuvat ja josta kaikilla tuntuu olevan jonkinlainen mielipide. Sosiaalinen media on joka puolella, piditpä siitä tai et!

Työyhteisöissä

Omat kokemukseni sosiaalisesta mediasta rajoittuvat kesätöihin eräässä terästä valmistavassa tehtaassa. Sosiaalisen median palveluita, kuten esim. kaikkien tuntema Facebook, alettiin rajoittaa kesän lopulla kaikkialla muualla kuin niissä yksiköissä, joissa sitä voitiin oikeasti käyttää työnteon välineenä esim. markkinoinnissa. Yhtiön sisäiseen tiedonvaihtoon oli olemassa muita järjestelmiä. Mielestäni sosiaalisen median käytön työaikana pitäisi kuitenkin olla jokaisen henkilökohtainen valinta. Sitä paitsi yhdelläkään työpaikalla ei pitäisi olla tuntikausia aikaa katsella YouTubessa videoita tai päivitellä tyhjänpäiväisiä uutisia Facebookiin, silloin ongelma on itse organisaatiossa.

Koulussa

Kuka myöntää että käyttää kesken oppitunnin Facebookia opiskelun apuvälineenä? Jos vastasit kyllä, niin kuulut siihen harvempilukuiseen porukkaan, tai sitten vain valehtelit. Vapaa-ajalla voi tietysti viestitellä kavereille tehtävistä ja siihen se saattaa kyllä sopiakin hyvin, riippuen tietysti siitä kuinka Facebook riippuvainen kukin on ja kuinka paljon viettää aikaa Internetissä. Kaikkihan eivät Facebookiin edes kuulu, joten sen käyttö opetusvälineenä olisi vähintäänkin haastava, ylimääräisenä ”ilmoitustauluna” se voisi toimia.

Tulevaisuus

Kuten alussa kirjoittelin, sosiaalinen media on nykypäivää. Se on tullut jäädäkseen ja tuulimyllyjä vastaan taistelevien on vain sopeuduttava tähän tosiasiaan. Päätöksiä kouluissa ja työpaikoilla tekevien ihmisten täytyisi pyrkiä selvittämään miten sosiaalista mediaa ja sen palveluita pystyttäisiin hyödyntämään entistä paremmin. Ihmisten pitäisi nähdä uudet asiat ennemmin mahdollisuuksina kuin uhkina.